26.7. Mandalgovi - Teltta

Hitsauspiste loytyi hotellin takaa, jossa korjaaja oli ilmeisesti hotellinpitajan tuttu tai sukulainen. Pikkuhiljaa tyokaluja ja tarvikkeita kasaan haalien hitsaus lopulta onnistui. Aikaa tuhraantui parisen tuntia kun perapaa piti purkaa osin esiin. Korvausta hitsarille 7000T ja innokkaille pyhapukuisille apumiehille 3000T. Korjaus on halpaa, ajan tuhraantuminen ja kaupunkipysahdykset harmittavat. Malinin pyorasta nostettiin etuputket lahes yla-asentoon rauhallisemman kayttaytymisen toivossa. Tavarat pyoralle hieman eri tavalla, pankissa kaynti ja sitten tankkaamaan. Nyt oli tarjolla ekaa kertaa korkeintaan 80 oktaanista, joten sytytyksen ohjauksesta matalaoktaaniasetus paalle. Tankatessa kaupungin ylle vyoryi ukkoskuuro ja uusia naytti olevan tulossa suunnasta johon matkamme suuntautui. Malinia alkoi hirvittaa tuleeko hommasta mitaan, kaupunkiin ei kuitenkaan tehnyt mieli enaa jaada. Ehdotin etta ottaisimme suunnan lanteen, jossa oli kirkkaampaa, ja pyrkisimme kiertamaan sateet. Niin paatettiin tehda. Pienempi tie olikin yllattavan hyvakuntoinen ja Malininkin pyora toimi hiekassa paremmin.

Ajettuamme jonkin matkaa, varmistimme suuntaa moottoripyorailevalta mongolialaisparilta, ilmeisesti aiti ja poika, jotka olisivat kutsuneet meidat geriinsa ja nayttaneet sitten oikean suunnan, mutta koska ajoaikaa oli viela niin paljon jaljella, kiitimme kohteliaasti mutta paatimme jatkaa. Tie vaikutti kuitenkin kohtalaisen selkealta ja kyla jonka kautta olimme ajamassa, nakyi lisaksi GPS:ni kartalla. Onneksi olin saanut vehkeen korjattua UB:ssa, silla oli pienia sahkonsaanti ongelmia. Varmistimme oikean risteyksen viela yhdesta gerista, josta purkautui ainakin 9 ihmista ihmettelemaan meita. Matka jatkui kohti aurinkoisemmalta nayttavia maisemia ja elama maistui.

No, muutama kymmenenkilometria ajoa ja sitten telttapaikan haku. Sopiva paikka loytyikin hiekkaisesta rinteesta samalla kun ukkosrinta naytti lahestyvan meidankin suuntaamme. Nopeasti teltat pystyy, pressu katoksi pyorin valiin ja kokkaamaan ruokaa. Saimme ruoan juuri valmiiksi kun sade iski ja syoksyimme telttaan syomaan. Vetta tuli valilla aivan hillittomasti, salamat valahtelivat ja ukkonen pauhasi - teltassa oli kylla kuivaa ja lammintakin, mutta jotenkin orpo olo kaiken taman aukeuden keskella. Pieni pullo vodkaa antoi lisalammiketta.

Sade alkoi heiketa, mutta tuuli edelleen lujaa ja sitten kuuluikin se mita oli pelatty - pyora kaatui! Ulos katsomaan ja siella pyorani makasi taas vasemmalla kyljellaan kuten aina. Keskituen varassa seisova pyora oli vain liian korkea kovaan tuleen. Sivutuen olin joutunut poistamaan aikaisemmin kun se oli vaantynyt kayttokelvottomaksi enka halunnut sen takia viettaa aikaa korjaamoilla. Tappiot; vaantynyt kytkinkahva, joka oli melkein poikki. Onneksi varakahva on mukana.

Illan paatteksi kiipesimme laheiselle kukkulalle katsomaan pohjoistaivaalla raiskyvia salamia ja etelaiselle taivaalle tulevaa auringonlaskua. Uhrasimme tipat vodkaa takalaiseen tyyliin ilmalle, maalle ja tuulelle. Naytti tulevan lammin yo.

Back 30.07.2006.

Huhhuh, luettu on. Thti on monenlaisia. kuten tekin!

> uikkulaiset | 30.07.2006

Linkkejä